Hiljaiseloa?

Eipä ole tullut hetkeen kirjoitettua, kun uusia kuulumisia vauvatoiverintamalta ei juuri ole ollut. On siis eletty muuta elämää, toivuttu menneistä ja odoteltu oikeaa hetkeä tulevalle. Tänään oli ultran aika, joten saimme hieman lisätietoa: ovulaatio tuskin tulee vielä ihan lähipäivinä, eli ilmeisesti edelliskuun hormonikuurit hidastavat tätä kiertoa. Se on kai yleistä, sillä näin lääkäri jo edellisellä käynnillämme ennakoi ehkä käyvän.

Toivottavasti kyse on kuitenkin tosiaan vain pienestä viivytyksestä. Vahvasti elätämme toivoa, että pääsisimme yrittämään alkion istuttamista tässä kierrossa – olisi kova takaisku joutua taas odottamaan seuraavaan. Toivotaan siis, että sellaiseen ei jouduttaisi.

Tällä välillä olemme yrittäneet käyttää ajan hyvin, no, mahdollisuuksien mukaan ainakin, kun aina on nuo työt häiritsemässä elämää ja silleen… Viikonloppuna pidimme pienen miniloman, joka alkuväsymyksen jälkeen oli oikein onnistunut. Teimme mukavia asioita yhdessä ja söimme hyvin – ainakin minusta viikonloppu oli erittäin hieno ja varmasti tässä kohtaa meille tärkeä ja hyödyllinen, samaa mieltä puolisokin ymmärtääkseni oli.

Nyt sitten taas odotellaan ainakin pieni hetki. Pientä kärsimättömyyttä alkaa taas tuntua, kun parin viikon takainen suru alkaa olla vähän kauempana, ja melkein jo tuntuu jotain etiäisiä siitäkin jännityksestä, jossa eletään sitten alkion istuttamisen (jos ja toivon mukaan kun se esimerkiksi ensi viikolla tapahtuisi) jälkeen. Ehkä ei siis ihan pelkkää hiljaiseloa kuitenkaan?