Suuret suunnitelmat

Lääkäri on nyt tavattu ja meillä on aika tarkka suunnitelma jatkosta. Jos kaikki menee hyvin, loppiaisen jälkeen päästään sitten pikkuhiljaa yrittämään. Perinteisestä IVF-hoidosta ja sitten ICSI-injektiosta on kyse. Armas puoliso tässä valitettavasti joutuu kovemmalle, ensin keltarauhashormonia syömään ja sitten hormonipistoksia ja ultraääniä kestämään, kunnes sitten vielä poimitaan (toivon mukaan) joukko munasoluja maljalla hedelmöitettäväksi. Koska minun solujeni pakastaminen ei ollut mahdollista, minunkin pitää sitten h-hetkellä käydä vielä uudestaan läpi sama operaatio, jota viime viikolla kokeilin, eli siittiöiden poiminta.

On kuitenkin aika hienoa tietää selvä suunnitelma ja aikataulu, ja edelleen täytyy olla tyytyväinen siitä, kuinka olosuhteisiin nähden hyvin kaikki on viime viikkoina edennyt. Nyt saamme rauhassa viettää lomat, ja sen jälkeen mitä luultavimmin päästään pian asiaan. Niin paljon kuin voi tietää, meillä pitäisi olla – jälleen olosuhteisiin nähden – ihan hyvät mahdollisuudet onnistua, jos ei heti ensimmäisellä yrityksellä niin pian kuitenkin. Mutta mikäänhän ei tietenkään näissä asioissa ole etukäteen varmaa.

Kaikki konkretisoituu kuitenkin pikkuhiljaa siitä epätietoisuudesta, joka kuukausi-puolitoista sitten vielä vallitsi. Se tuo mieleen paljon uusia ajatuksia ja pohdintoja. Niihin varmastikin palaan, kun pohdinnat ovat valmiimpia… Yhden asian kuitenkin melko varmasti tiedämme: tässä vaiheessa tuskin lähdetään yrittämään kahdella alkiolla, sillä monestakin syystä lääkäri pitää tässä kohtaa yhtä varmempana ratkaisuna. Meillä kun esimerkiksi iän puolesta ei onneksi vielä ole tulenpalavaa kiirettä onnistua heti. Oma sisäinen vauvakuumekiire vain, mikä on tietysti aika suuri kiire sekin…

Kaksi kerralla?

On isänpäivä – onnea kaikille isille! – ja puoliso otti tänään puheeksi mielenkiintoisen kysymyksen, jota toki olimme hieman pohtineet jo aiemmin, kun mahdollisuus joutua etenemään perheenperustamisessa hoitojen kautta alkoi konkretisoitua. Nimittäin mahdollisuuden kaksosiin.

Kysymyshän menee tässä vaiheessa tavallaan asioiden edelle, kun odotamme vielä vastauksia siihen, mitä keinoja voimme käyttää, mutta tavallaan ei mene. Ja tietenkään missään vaiheessa ei ole aikaista pohtia, mitä haluamme ja mikä olisi hyvä.

Kyse on siis siitä, että monissa hedelmöityshoitovaihtoehdoissa ymmärtääkseni päädytään tilanteeseen, missä voidaan siirtää kohtuun joko yksi tai kaksi alkiota. Perinteisin tavoin ihminen ei kai voi juuri mitenkään vaikuttaa siihen, tuleeko lapsia kerralla yksi vai enemmän, ja jotenkin tuntuu aika hurjalta jos olisi edessä mahdollisuus valita (vaikka molempien alkioiden selviäminen ei tietenkään ole varmaa, jos kaksi siirrtään). Mutta se lienee yksi näitä nykyajan lääketieteen ihmeitä, joista joudumme joka tapauksessa olemaan kiitollisia. Sivupolku, joka myös on auennut kun on kehitetty keinoja lapsettomuudessa auttamiseen. Niitä keinoja joka tapauksessa tarvitsemme, joten ehkä ei ole väärin pohtia myös tätä mahdollisuutta.

Saattaa myös hyvinkin olla, että vastaus on kyllä, ellei esimerkiksi jokin tässä vaiheessa tuntematon riski tai terveydellinen syy sitä estä. On aika selvää, että kuitenkin haluaisimme ainakin kaksi lasta, joten miksipä ei sitten tuplaonni yhdellä kertaa. Ehkä silloin tarvitaan vähän vähemmän niitä raskaita hoitoja, jos kaikkea ei tarvitse käydä läpi moneen kertaan. Ja mistäs sen tietää, jos vaikka jostain syystä toinen kierros ei enää onnistuisikaan. Nyt juuri itselleni kaikkein tärkeintä tosin olisi, että ylipäänsä saamme niitä hyviä uutisia, mieluiten ei liian kaukaisessa tulevaisuudessa.

Jos lukijoina on tällä tiellä meitä pidemmälle ehtineitä, onko tämä kysymys tullut eteen? Mihin päädyitte?