Scifiä

Kävin eilen katsomassa elokuvan Interstellar – en ole erityisesti avaruus- tai scififani, mutta tuon pätkän olen halunnut nähdä. Paljastamatta liikaa juonesta voi kertoa, että siinä seikkaillaan lähitulevaisuudessa ja ollaan paljon tekemisissä uuden ja vielä vasta tulevan (jos edes mahdollisen) tekniikan kanssa. Joistain puutteistaan huolimatta vaikuttava teos. Yhtenä osoituksena tästä on se, että monia asioita jäi miettimään elokuvan päätyttyä. Tähän blogiin asia liittyy myös muutamassa kohdassa: tarinassa kun esiintyi paitsi monista scifi-tarinoista tuttu kryoniikka, eli tässä tapauksessa pitkistä odotuksista/matkoista selviäminen jäädytyshorroksessa, myös ihmisalkioiden pakastaminen.

Se taas on asia, joka sattuneesta syystä on ollut viime aikoina mielessäni paljon, kun meillä on ne kaksi alkiota klinikan pakkasessa ja toiveemme raskaudesta ovat nyt lähiaikoina niiden varassa. Puolison kanssa puhuimme jo joskus aiemmin, että onhan se hieman erikoista ja tavallaan aika scifiä: ihmisalkio, periaatteessa ihan ainutlaatuisen ihmisyksilön alku, voidaan pakastaa vaikka vuosikausiksi ja sitten istuttaa naisen kohtuun kasvamaan. Vitsailimme sitäkin, että mahtaako näin alkunsa saaneella lapsella olla aina kylmä? Tai päinvastoin lämmin, kun on jo pienenä tottunut pakkaseen?

Lääkäri kertoi meille, että pakastealkiosta raskauden alkaminen onnistuu yleensä hyvällä todennäköisyydellä, jos vain sulatus onnistuu. Tavallaan vielä mielenkiintoisempaa on, että hänen mukaansa on jopa tutkittu, että siten alkunsa saavat lapset ovat terveempiä kuin lapset keskimäärin! Aika uskomatonta. Liekö sitten sattumaa? Vai pakkasen karaisemisen aiheuttamaa? Vai onko niin, että vain kaikkein elinvoimaisimmat alkiot selviävät koettelemuksista? En tiedä, mutta kyllä tämä elämä tosiaan hetkittäin tieteiselokuvalta vaikuttaa, kun näitä pohtii. Vielä muutama vuosikymmen sitten tällaiset asiat olisivat olleetkin kirjaimellisesti vain tieteisfantasian aihetta, nyt todellisuutta. Tätäkin mietin eilen illalla elokuvan jälkeen.

Kuitenkin alkioiden pakastaminen on tietääkseni ihan tuttua myös monelle teistä lukijoista. Jälleen tunnen tiettyä kiitollisuutta, että elämme näinä aikoina ja että on ollut niitä tutkimusmatkailijoita, jotka ovat kehittäneet tällaisia tekniikoita meidän avuksemme. Heistä on tehty paljon vähemmän elokuvia kuin avaruusmatkaajista, mutta he ovat antaneet meille mahdollisuuden perustaa perhe.

Terveisiä myös meidän pikkuisillemme sinne kylmään – toivottavasti voitte hyvin, teitä saatetaan tarvita pian!