Historiaa ja tulevaa

Tässä vaiheessa, kun ensimmäisen oman lapsen syntymä lähestyy – niin kai uskaltaa sanoa! – on helppoa ja varmaan aika luonnollista päätyä miettimään myös omaa historiaa. Vanhempieni ullakon kätköistä on löytynyt muutamia varhaislapsuuteni leluja, mikä on ollut aika jännää ja vähän herkistävääkin, sekä yksi vauvanvaatekerta, jonka Pikkuinen sitten perii isältään. Sieltä löytyi myös jotakin, mistä äitinikin yllättyi: äitiyspakkaus, jonka hän sai minua odottaessaan. Kuten kuvasta näkyy, graafinen suunnittelu on hieman muuttunut vuosien varrella, mutta periaate ja monilta osin ihan konkreettinen sisältökin on yllättävän pitkälti samankaltainen kuin vuonna 2015. Kiinnostavaahan tätä oli tutkia. Siellä on siis ollut tietenkin vaatteita, pyyhkeitä, lakanoita, pesuvälineitä – poikkeuksena nykyiseen myös pesuvati.

Samainen äitiyspakkauksen pahvilaatikko oli kuulemma ensimmäinen makuusijani, kuten monilla viime vuosikymmeninä syntyneillä suomalaisilla. Me löysimme kuitenkin samalla joulun ajan vierailulla vanhempieni luota säilytyskäytössä olleen melko samankokoisen puukopan (se on ehkä ollut viljavakka tms. joskus kauan sitten), josta on tarkoitus askarrella meidän lapsemme ensimmäinen sänky. Hän ei siis tällä tietoa tule nukkumaan pahvilaatikossa.

Tässä samalla tietysti odotetaan tulevaa ja jännitys tiivistyy, kun laskettuun aikaan on enää noin 7 viikkoa. Vauvan on viimeisimmässä tarkastuksessa arvioitu jo ylittäneen kahden kilon rajan. Hän ei juuri välitä siitä, että tila yksiössä käy yhä ahtaammaksi, vaan potkiskelee ja kääntyilee edelleen.Välillä sitten aikamoisella myllerryksellä, kun ei ole enää mikään muutaman sadan gramman rääpäle. Kuten näille viikoille ilmeisesti kuuluu, Pikkuisella on myös hikka aika usein.

Olemme pohtineet tulevaa synnytystäkin aiempaa enemmän, sillä joulukuuhun on osunut synnytysvalmennus sekä tapaaminen puolison löytämän doulan kanssa. Nyt olen taas vähän enemmän perillä siitä, mitä siihen suureen päivään voi kuulua, ja miten vaimoni toivoisi sen sujuvan. Tietysti olemme molemmat varautuneet myös siihen, että luonto voi muuttaa suunnitelmat, mutta melko levollisin mielin olen, kun vähän kuitenkin tietää mihin varautua.

Hankintojakin on tehty. Pienimmän vauva-ajan vaatteet alkavat olla aika lailla valmiudessa, pestynä ja kaapissa odottamassa käyttäjää. Hoitoalustan vielä tarvitsemme.

Nyt kuitenkin vielä odotetaan. Toivon mukaan vauva malttaa vielä ainakin muutaman viikon kasvella yksiössään, sitten saa tulla koska haluaa. Sitä ennen vaihtuu vuosi, eli hyvää uutta vuotta kaikille! Meille alkavasta vuodesta 2016 lienee kyllä tulossa hyvin erityislaatuinen.

Äitiys- ja isyyspakkaus

Isänpäiväkin meni, ja tällä kertaa hieman erilaisissa tunnelmissa kuin vuosi sitten. Minusta on tavallaan vähän aikaista, enkä koe olevani vielä kovinkaan isä (vaikka neuvolan mukaan sitä virallisesti jo olen), kun en ole lasta vielä hoivannut enkä yhtäkään vaippaa vaihtanut. Kuitenkin armas vaimoni oli päättänyt jo nyt muistaa minua. Olimme perjantaina saaneet vihdoin kotiin asti sen meitä odottaneen äitiyspakkauksen, ja nyt sain sitten minä omani, ”isyyspakkauksen”. Se sisälsi mm. joitain vaatteita, yhden tarkkaan valitun myös Pikkuiselle, sekä isän tuleviin rentoutumistarpeisiin karkkia ja yhden oluen. 🙂

Vaikka äitiyspakkauksen sisältöön olimmekin jo etukäteen tutustuneet, minut ensikertalaisena se jotenkin silti yllätti kun se täällä vihdoin on. Se oli suurempi sekä kooltaan että sisällöltään kuin osasin etukäteen kuvitella. Kyllähän siellä oli tulokkaan tarpeisiin vaikka mitä. Vaatteetkin olivat monet laadukkaan oloisia, ja moinen pino maksaisi varmasti pitkän pennin kaupasta ostettuna. Kyllä tuo taitaa tosiaan olla yksi parhaita puolia siinä mitä hyvinvointivaltiostamme on jäljellä, ja ihan ansiosta tuosta pakkauksesta ja pahvilaatikoista nukkuvista vauvoista on maailmallakin uutisoitu. Hieno keksintö!

Äitini oli myös löytänyt arkistoistaan joitakin vanhoja vauvanvaatteita. Yksi paita ja pöksyt olivat minun pitämiäni sieltä jostain yli 30 vuoden takaa, aika herkkää… Tyylikkääthän ne toki olivat, joten ehkä seuraava sukupolvi saa jossain vaiheessa kokeilla niitä!

”Kuha on terve”

Ajattelin osallistua tähän viime viikkojen kuha-villitykseen, vaikka vähän jälkijunassa olenkin, kun tuo lause osui mieleen tuossa vaimon kanssa kotiin kävellessä ja sille naureskeltiin. Piti sitten tehdä se kuvan muotoon, kuten formaatti vaatii. 🙂

Ajatuksenhan olen täällä ennenkin kertonut, että suunnilleen noin se on: Ei ole tärkeää, onko tulokas tyttö vai poika, enkä ole sitä kovin paljoa edes miettinyt. Vauva on ensisijaisesti vauva ja ihminen ja saa sitten olla mitä sorttia haluaa, ja valtavan onnellisia ollaan joka tapauksessa.

Tuo ”kuha on terve” -puoli on tavallaan tärkeä, tavallaan toisaalta olen miettinyt, että mitä se terve sitten on. Ei meistä kukaan kai sataprosenttisen terve ole jos oikein tutkitaan. Minullakin on oudot kromosomit, mutta silti pärjäilen. Lähinnä kai vain toivon, ettei Pikkuisella olisi mitään sellaisia vaivoja, joista hän joutuisi kovin paljoa kärsimään tai jotka aiheuttaisivat kovin paljon haittaa tai kipua tai rajoitteita hänen elämälleen, varsinkaan pysyvästi tai pitkäkestoisesti. Toistaiseksihan merkit ovat olleet siinä mielessä hyvät, että hänellä vaikuttaa olevan kaikki kunnossa – niin paljon kuin tässä vaiheessa voi tietää. Ja hyvä niin. Toivottavasti kaikki menee jatkossakin hyvin ja Pikkuinen voisi jatkossakin hyvin!

Meitä muuden odottaa jo äitiyspakkaus, vielä pitäisi ehtiä hakemaan se Matkahuollon aukioloaikoina. Ehkä huomenna jo!