Vauvaa vaille isä on lokakuussa 2014 aloitettu blogi, jota kirjoittaa yli kolmekymppinen avioliitossa elävä mies. Koska sen aihe on niinkin henkilökohtainen kuin lapsettomuus, en julkaise nimeäni tai yhteystietojani. Siten voin kirjoittaa tilanteestani ja sen käänteistä mahdollisimman avoimesti.
Kommentit ovat kuitenkin enemmän kuin toivottuja ja pyrin tarvittaessa vastaamaankin niihin nopeasti!
Minä ja puolisoni hakeuduimme tutkimuksiin lapsettomuusklinikalle syksyllä 2014, kun raskaus ei tuntunut omin avuin alkavan. Pian selvisi, että minun spermastani puuttuvat siittiöt, ja hieman myöhemmin todennäköiseksi syyksi paljastui kromosomipoikkeama: osassa soluistani puuttuu y-kromosomi ja kromosomeja on niissä 45 normaalin 46:den sijasta. Tammikuussa 2015 aloitettiin hedelmöityshoidot (IVF, ICSI). Kesäkuussa 2015 saatiin positiivinen raskaustestitulos, ja tätä kirjoitettaessa raskaus on edennyt hyvin.
Vauvaa vaille isä 
Hei,
Löysin blogisi juuri. Olet hyvä kirjoittaja ja aihe koskettaa itseäni. Löysit poikkeavuuden itsestäsi lokakuussa 2014, niin minäkin. Tiukkoja aikoja. Yritetään nauttia kaikista hyvistä asioista. En ehdi nyt lukea kaikkea mutta tarkoituksenani on kommentoida teksteihisi myöhemmin.
Kiitos ihan hirveästi tästä.
Samalla viivalla
TykkääTykkää
Kiitos paljon palautteesta – hienoa jos kirjoituksistani voi olla jotakin hyötyä tai ainakin vertaistukea. Mielellään saa kommentoida muutakin, kiinnostaa kyllä kuulla kohtalotoverien kokemuksista!
TykkääTykkää
Olen pienen pojan äiti, hänen kromosominsa ovat mallia 47XXY eli yksi ylimääräinen X. Kyseessä oli satunnaislöydös sikiöajan tutkimuksissa. Hän on iänmukaisesti kehittynyt, koskaan ei voi tietää, mikäli jotakin viivästymiä tulee. Hedelmättömyys on suurin uhka.
TykkääTykkää
Tilanteemme on siis aika erilainen, mutta joiltain osin samantapainen. Mukavaa, että löysit tämän blogin, toivottavasti siitä on jotakin hyötyä, ja toivottavasti kaikki menee teillä jatkossakin hyvin!
TykkääTykkää
Hatunnosto! Tosi upeaa löytää tälläinen blogi miehen näkökulmasta. Sairastan sairautta, joka aiheuttaa lapsettomuutta ja siitä syystä aloitimme lapsettomuushoidot jo varsin aikaisin, parikymppisinä. Mieheni on onneksi terve ja eniten tämä kolauttaakin omaa naisellisuuttaani. Yksi, tarvitseeko sitä edes sanoa, että henkisesti erittäin raskas, keskenmeno on takana ja uusi plussa raskaustestiin pärähti samoihin aikoihin kun teillä, eli kesäkuussä! Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin, mutta myös täällä kaikki puumateriaalit ovat kovassa koputuskäytössä. Vinkkaan tästä blogista myös miehelleni, koska hänellä vertaistuki lapsettomuusasioista on kortilla (on meillä toki toisemme mutta tervettä olisi olla jotain muutkin). Toivon onnea teille koko sydämestäni ja toivottavasti molemmat saataisiin pikkukääröt syliimme kevätalvella!:)
TykkääTykkää
Kiitos paljon palautteesta, ja hienoa että teilläkin on tärpännyt! Ja tosiaan toivotaan, että talvella on sitten uusi elämä edessä…
TykkääTykkää