Sieltä se sitten pukkasi ovulaatiotestistä hymynaamaa tälle viikonlopulle, kuten lääkäri käynnillämme ennustikin. Mitä luultavimmin tämä tarkoittaa sitä, että muutaman päivän päästä meillä on ns. toimenpidepäivä edessä. Ja sehän on suuri ja hieno päivä se! Laitetaanpa tästä oikein todistusaineistokin mukaan jälkipolvia varten:
Nyt sitten odotetaan sitä suurta päivää, pidetään sormet ja varpaat ristissä – ja sitten toimenpiteen jälkeen vasta pidetäänkin.
Testi tehtiin pienen hässäkän keskellä, sillä meillä oli hoidossa puolison kummityttö, aurinkoinen kaksivuotias. Siinä hieman elämänrytmi muuttuu, kuten arvata saattaa, mutta tuleepa taas hieman valmistauduttua (toivottuun) tulevaan! Päävastuu oli tässä kohtaa kyllä enemmän kummitädillä luonnollisesti, mutta vähän treeniä minullekin. Paljon on opeteltavaa ja hiottavaa, mutta ehkäpä minä jotenkin sitten aikanaan selviäisin…Kaikki vanhemmat kuitenkin kohtaavat monet asiat väkisinkin ensimmäistä kertaa vasta sitten kun lapsia on, ja moni on maailmanhistoriassa varmasti ollut paljon huonommin valmistautunut kuin me olemme.
No mutta, ei mennä tämän enempää asioiden edelle. Ehkä uskaltaa kuitenkin sanoa terveisiä rakkaille pikkuisillemme sinne klinikan pakkaseen: kohta toinen teistä pääsee ulkomaailmaan ja lämpimämpään paikkaan! (Ja vielä pitää lisätä, että toivottavasti vain toinen tässä vaiheessa, kun sekään ei varmaa ole, että alkio selviää sulatuksesta. Toinen toivon mukaan saa jäädä vielä odottelemaan.)
Mutta sitä päivää odotetaan jo innolla!
Vauvaa vaille isä 
Moikka! Löysin blogisi viime viikolla ja on tosi hienoa ja virkistävää lukea miehen ajatuksia lapsettomuudesta. Meillä on takana kuuden vuoden lapsettomuus (selittämättömiä ollaan), joista viimeisin vuosi hoidoissa. Nyt jännäillään viime viikolla tehdyn 1. ivf:n 1 passia, ivf tuoresiirrosta tammikuussa tuli kauan odotettu plussa ja kauhea keskenmeno rv 7.
Kovasti onnea teille (ja meille) 🙂
TykkääTykkää
Tervetuloa lukijaksi ja kiitos! Huh, kuusi vuotta on pitkä aika, mutta voiton puolella olette varmasti… Ikävä kuulla edellisen yrityksen surullisesta tuloksesta, toivottavasti onni on myös teille tällä kertaa parempi, pidetään peukkuja!
TykkääTykkää
Noiden erinäisten testien (ovulaatiotesti/raskaustesti) tekeminen on välillä koomista. Parikin kertaa on tainnut esikoinen roikkua vessan ovenkahvassa ja hakannut ovea: ”Mitä sinä äiti teet, minä haluan tulla sinne.” Mutta kyllähän se negatiivinen raskaustesti on huomattavasti helpompi ottaa vastaan, kun avaa oven ja halaa esikoista, kuin mitä esikoista yrittäessä ja koti tuntui niin tyhjältä.
TykkääTykkää
Voin kuvitella, me saimme tosiaan nyt hieman esimakua tämäntapaisesta tilanteesta! (Siis tuosta alkuosasta.) Kuka tietää, ehkä joskus pääsemme kokemaan sen sitten oikeasti. Voi hyvin olla, että myös tuon loppuosan jossakin kohtaa matkaa.
TykkääTykkää