Hymyjä

Vaikuttaisi siltä, että viimeksi mainitsemani aavistus osui oikeaan: tästä kuusta voisi tulla erilainen kuin edellisistä. Lääkäri on jälleen tavattu, ja tämänhetkinen tilanne vaikuttaisi edellisiin pettymyksiin verrattuna rohkaisevalta. Kierto on hieman hitaanpuoleinen vieläkin, mutta kaikki tarpeellinen on kuitenkin aika hyvin kohdallaan: ultraääni paljasti, että yksi munarakkula on kasvanut selvästi muita suuremmaksi, kohdun limakalvo on jo riittävän paksu, ja ovulaatio olisi kaikesta päätellen odotettavissa lähipäivinä. Jos ja kun niin käy, katsottaisiin sitten ajankohtaa alkion siirtämiselle. Sitähän tässä on odotettu!

Rakas puolisoni ei osannut etukäteen odottaa ihan näin hyvää tilannetta – me olimme siis vielä lääkäriä odotellessa keskenämme hieman erilaisissa tunnelmissa. Tuntui kyllä todella hyvältä nähdä hänen hymyilevän, kun lääkäri ryhtyi ultran jälkeen puhumaan siirron ajankohdasta. On meillä onneksi tässä keväässä paljon hymyjä ja naurujakin ollut, mutta tämän vauvatoiveemme ympärillä aika harvoja sitten helmikuun. Nyt katselemme, milloin ovulaatiotesti myös hymyilisi meille.

No, ziljoonannen kerran koputellaan kaikenlaisia puutavaroita, kun näissä asioissa ei edelleenkään mikään ole varmaa, mutta hyvältä tuntuu pitkästä aikaa ottaa askelia eteenpäin ja kenties olla vähän lähempänä onnistumista. On sitten kyse lääkeavusta tai vain toipumisesta aiemmista koettelemuksista (itse aavistelen, että kyse on ainakin osin jälkimmäisestä). Jos kaikki menee hyvin, meillä saattaa joka tapauksessa olla yksi tärkeä päivä edessä jo ensi viikolla. Ja sitten se piinaava kahden viikon odotus.

Odotuksista puheen ollen, klinikan käytävällä vuoronsa odottelussa on jotenkin aina omanlaisensa tunnelma. Kun muita asiakkaita näkee, väkisinkin ajattelee, että useimmat heistä ovat tavalla tai toisella samanlaisessa tilanteessa kuin me. Jotkut varmasti paljon vaikeammassakin, vielä pidemmän tien kulkeneina. Useimmin siellä tietysti näkee eri-ikäisiä naisia ja pariskuntia, joskus myös yksin liikkuvia miehiä. Monenlaisia ihmisiä, joita yhdistää toive lapsesta. Muistan yhdenkin ehkä jopa eläkeikäiseltä näyttäneen miehen, joka ei ilmeisesti puhunut suomea ja oli muutenkin klinikan tiloissa aika eksyksissä. Eipä silti, olen minäkin näiden kuukausien aikana välillä vähän eksyksissä ollut, en vain niin konkreettisesti…