Toisenlainen yritys

Uusi kuukausi on käynnissä ja kuten hieman osattiin ennakoidakin, tällä kertaa yritämme lääkkeillä avustettuna, kun kaksi edelistä kiertoa ei tuottanut otollisia olosuhteita. Toivottavasti tämä auttaa, vaikka hieman mietityttää se, mistä viimeksi kirjoitin: hyvä jos saamme ovulaation, mutta olisiko parempi jos olosuhteet olisivat muutenkin paremmat? No, toki puolison univaikeuksia yritetään korjata tässä samalla edelleenkin koko ajan eri keinoin.

Yritetään siis nyt ensisijaisesti uskoa, että tällä kertaa päästään yrittämään ja se myös onnistuu. Samaan aikaan edellinen kappale vie minut myös toisiin kysymyksiin, joita viime päivinä olen jostain syystä tullut pyöritelleeksi taas vaihteen vuoksi enemmän kuin tässä välillä. Painaa nimittäin taas se tosiasia, kuinka paljon puolisoni on joutunut kärsimään sen seurauksena, että minussa on tämä vika. Arvelisin, että kaikkein ikävin asia hänen kannaltaan on se, että lapsitoiveemme on viivästynyt jo näinkin paljon – se on tietysti asia, jota minäkin suren myös omasta puolestani, vaikka toivon että pian asia korjaantuu. Sen lisäksi on sitten esimerkiksi ne tammi-helmikuun raskaat hoidot piikkeineen, kipuineen ja muine sivuvaikutuksineen. Ja töiden järjestely, että ehtii käydä kaikilla niillä lääkärikäynneillä, joita tämä on vaatinut. Ja epäilemättä tällä kaikella on myös ainakin jokin osa niissä univaikeuksissa, jotka viime kuukausina ovat olleet esillä usein täällä ja siis arjessamme myös.

Paljon syitä olisi siis sanoa, että olisipa niin paljon helpompaa ja mukavampaa, jos voisimme saada lapsia ihan perinteisin keinoin. Mutta eipä näitä asioita pääse valitsemaan.

En tiedä, osaanko sanoa tästä mitään sen viisaampaa, eikä tähän murehtimiseeni varsinaista ratkaisua taida olla. Ellei sitten tavallaan tämä, että tässä aiheesta kirjoitan, ja että puolisollekin asiasta mainitsin. Rakkaani ei ole minua syyttänyt, ei edes silloin jos olen suututtanut hänet jollain muulla asialla. Ei vaikka ihan hyvin voisi syyttää. Olen kai onnekas.

Pienet kullanmurusemme, kaksi alkiota, ovat olleet pakastimessa nyt noin kolme kuukautta. Toivottavasti toinen heistä pääsee lämpimään jo pian…