Keskustelimme jälleen oman lääkärin kanssa viime viikon pettymyksen jälkeen. Siitä yritetään toipua ja siirtää katse eteenpäin. Ei sitä edes kovin kauas eteenpäin tarvitse siirtää: ehkä piankin katsellaan uutta mahdollisuutta.
Eli, lääkäri suositteli, että edellisen raskaan kierroksen jälkeen yritettäisiin ilman hormoneja eli ns. luonnollisella kierrolla. Meillähän tosiaan on ne kaksi hyvää alkiota pakkasessa. Eikä uusia pistoksia tässä erityisesti kaivata, mieluiten pitkään aikaan, joten suunnitelma oli siltäkin osin helppo hyväksyä. Ensi viikon lopulta ryhdytään katsomaan, kuuluuko ovulaatiota, ja jos kuuluu ja kohdun limakalvot ovat kunnossa, yritetään uutta istutusta. Jos vain alkio (tai edes toinen niistä) selviää sulatuksesta, onnistumiseen pitäisi (taas se pitäisi…) olla hyvät mahdollisuudet. Kommenttien perusteella muutamilla teistä lukijoistakin raskaus on alkanut näillä keinoilla tässä samassa vaiheessa.
Tässä kohtaa siis vain odotellaan ja yritetään voida hyvin. Kuun lopulla saattaa sitten olla taas enemmän jännitystä. Tässä luonnollisessa tiessä toki on se riski, joka sekin taitaa olla monille lukijoista tuttu, että paras päivä istutukselle osuisi viikonlopulle, jolloin klinikka on kiinni. Paljon on siis jälleen syitä koputella puita ja pidellä sormia ristissä jne. Yritetään kuitenkin olla toiveikkaita, ja lääkäri ainakin oli sitä mieltä, että meillä on kaikki edellytykset onnistua. Jos hieman tulkitsen, niin sen pitäisi olla vain ajan kysymys. Yritetään kuitenkin olla menemättä asioiden edelle, varmaahan näissä asioissa ei ole mikään.
P.S. Mistäköhän johtuu, että perjantain pettymyksen jälkeen tuntuu joka paikassa törmäävää hylättyihin tai kaltoinkohdeltuihin lapsiin, jos vain lehden tai television avaa? Maailma tuntuu taas välillä kovin, kovin epäreilulta.
P.P.S. Toissayönä näin ensimmäisen kerran unta vauvastamme. Ainakin se on ensimmäinen kerta, jonka muistan – en useinkaan muista uniani. Unessa hän syntyi, olimme luonnollisestikin sairaalassa, ja puoliso joutui johonkin tarkastukseen ja vauva jäi minulle. Kaikki olikin kuitenkin ilmeisesti hyvin, koska pääsimme kotiin ja vauva nukkui välissämme.