Yksi päivä alkion istutuksen jälkeen, kymmenisen jäljellä. Raskaustestiin siis. Asia on tottakai mielessä paljon. Ehkä ihan kokonaan ei vielä uskalla – vielä – heittäytyä siihen ajatukseen, että meille olisi vauva tulossa. Näissä asioissa kun mikään ei ole varmaa ennen kuin se on varmaa. Mutta onhan se ajatus tällä hetkellä paljon konkreettisempi kuin se on aiemmin ollut. Nytkin kun puoliso on poissa kotoa, en kaipaa vain häntä, vaan vähän myös pikkuistamme.
Olen päätellyt, että lukijakunnassa on paljon ihmisiä, joille tällainen odotustilanne on jossain muodossa tuttu. Olisinkin halunnut kysyä, miten te olette selvinneet näistä päivistä, kun ei voi kuin vain toivoa parasta ja laskeskella päiviä kalenterista (ja ehkä pohdiskella, mikä oire tulee kiinnittymisen tueksi annetusta progesteronista ja mikä voisi olla alkavasta raskaudesta, ja koska). Löytyykö hyviä vinkkejä? Tai ”ei näin” -kokemuksia?
Kuten kirjoitin eilen, suuria asioita on käsillä. Oli kyllä hienoa, että sain olla puolison mukana ja tukena, kun alkio siirrettiin. Olisi ollut kamalaa, jos en olisi saanut olla läsnä. On hieno tunne, kun kaikki tämä meille molemmille tärkeä tuntuu yhteiseltä – ja koetaan yhdessä.
Vauvaa vaille isä 
Täällä piinapäivät on menny aikasemmin kotona yksikseen tai miehen kanssa kun ajatuksia ei ole saanut mihinkään niistä oireiden kyttäilystä. Elämäni on siis ollut ne kaksi viikkoa täysin pysähdyksissä siihen asti kun negatiivinen testi on tehty, josta on seurannut taas kahden viikon masennus kausi, jolloin ei sängyn pohjalta ole päässyt ylös.. 😀
Tässä pas kierrossa yritän tehdä kaiken juuri päinvastasesti, ettei elämä pyöris vaan tämän hoidon ympärillä.
Toivottavasti teidän piinapäivät päättyisi onnellisesti kahteen viivaan! 🙂
TykkääTykkää
Oi voi, silmät kostuen sain vihdoin luettua tähänastisen tarinanne läpi alusta loppuun. En voi kuin hämmästellä, miten nopeasti ja kuinka onnistuneesti lapsettomuustarinanne onkaan edennyt. Meillä on sentään tapeltu (taukojen kanssa) asian parissa nyt 2,5 vuotta… En tiedä voiko teitä kaiken läpikäymänne ja yleensäkään tuon kromosomimuutoksesi kanssa kehua ”onnekkaiksi”, mutta jotain maagista tuossa kaikessa syksystä tähän päivään saakka kyllä on. Voi kun meidänkin tilanne alkaisi edetä samalla vauhdilla. Kateeksi siis käy.
Tuosta odotus-kysymyksestäsi: Meillä odotusviikot ovat varsin kaksijakoiset. Siinä missä ”yrityspäivien” jälkeinen aika antaa minulle pidemmän tovin heittää kaikki lapsettomuusajatukset mielestäni eli pääsen ikään kuin vapaalle, on tuo aika Rouvalle keskustelujemme perusteella kuulemma pelkkää kuulostelua ja piinaavaa odotusta. Luulenkin, että tässä tulee varmaan yksi merkittävä ero miesten ja naisten välillä: naiset voivat (joutuvat?) kuulostelemaan jatkuvasti kehoaan ja tuntemuksiaan (yli)tulkiten jokaisen pienenkin arastelun, jomotuksen ja kuumotuksen. Ainakin itse olen tulkinnut tämän osaltani siten, että kun yrityspäivien jälkeen on kaikki mahdollinen tehty enkä odotusviikoilla voi asian eteen enää mitään tehdä, on koko asia parempi heittää tyystin pois mielestä ja yrittää ylläpitää omaa mielenterveyttä pitämällä lapsettomuudesta parin viikon ”loma”.
Loppuun vielä: yritän saada kommentoitua myös aikaisempia kirjoituksiasi, jahka löydän tälle aikaa. Luin blogisi läpi sängyssä läppäri sylissä, minkä vuoksi kirjoitus ei tahdo nyt oikein sujua… Noin yleisesti voisin kuitenkin kommentoida, että erinomaista ja luettavaa tekstiä ja ajatuksia olet kyllä osannut naputella ja hyvin moonessa kohtaa saatoin kyllä tunnistaa myös omia ajatuksiani, vaikka tilanteemme onkin varsin erilaiset.
TykkääTykkää
Kiitoksia jälleen kommenteista ja vinkeistä! Ja erikseen vielä lapsetOffille palautteesta – onnea matkaan teillekin! Mietin juuri eilen tuota miehen roolia tässä odotusvaiheessa, joten voi olla että seuraava postaukseni käsittelee sitä.
TykkääTykkää
Meillä takana on yksi tuoresiirto, ja kaksi pakastesiirtoa, joista jälkimmäisestä tuli plussa. Sillä plussauskerralla huomasin ensinnäkin alkioiden olevan eri näköisiä, kun niitä näytettiin ”ruudulla” ennen siirtoa. Ja aamulla ne olivat myös olleet jakaantuneet paremmin kuin aikaisemmat. Minulle siirrettiin siis kaksi alkiota. Muita muutoksia mulla plussakerralla oli, että juuri kyseiset piinapäivät otin rennosti ja liikuin kevyesti paljon. Luin netistä joskus, että alkioiden kiinnittyminen saattaa olla vaikeaa lugesteroneista johtuen, koska tabut kerryttävät kroppaan nestettä ja sen myötä keskivartalon verenkierto on hitaampaa. Niinpä sitten jumppailin ja ”heiluin” eri tavoin muutamia kertoja päivässä. Siis en mitään hikijumppia vetänyt, vaan telkkaa katsoessa tein noin 10 minuutin jumppasessioita. Lisäksi istumatyöhöni kehittelin mahdollisuuden työskennellä myös seisten. Liikunta siis rentoutti oloa ja teki kaikin tavoin hyvää. Lisäksi otin käyttöön sille kerralle erilaisia öljyjä, eli huikkailin iltaisin suukkaani pari ruokalusikallista auringonkukkaöljyä ja sitruunan makuista oliiviöljyä. Vehnänalkioöljyä otin myös teelusikallisen. Sitä ei saa ottaa pullon ohjeen mukaan enempää. Sitten plussauksen jälkeen olen jättänyt auringonkukkaöljyn pois ja vaihtanut sen tilalle rypsiöljyn.
Raskautta vinkkaavat oirejutut piinapäivillä taitaa olla tosi yksilöllisiä. Mulla ei ollut mitään ihmeellisiä oireita, ja jotenkin tulkkasin oireeni tarkoittavan kuukautisten tulemista. Niinpä luovutinkin jo toivoni, ja ”kiukuttelinkin” jo siipalleni, että seuraavaa pakastesiirtoa sitten vaan miettimään… Siippani lohdutti, että eihän sitä vielä tiedä… ja kehotti mua tekemään testin. Se oli silloin se päivä, jolloin normikierrossa olisi kuukautiseni alkaneet. Testi näytti haalean plussan. Olimme aivan äimänä! Lähipäivien testit sitten vahvisti plussan. Tällä hetkellä olen ollut viikon ”tietoisesti” raskaana, ja oireita ei vieläkään ole huimasti. Oon miettinyt lugesteroneiden ehkä vaikuttavan raskausoireisiin, että josko niiden takia eivät vielä tule niin pintaan… en tiedä. Viikon verran lugeja vielä käytän.
Jotenkin mulla plussakerralla vahvistui ja tiivistyi tärkeimmiksi pointeiksi rentous, liikkuminen, öljyt ja alkioiden laatu. Osaan näihin pystyy itse vaikuttaa, ja osaan ei… Ja se rentous on helpommin sanottu kuin tehty… Kokemusta siitäkin on!
Toivon kovasti tsemppiä teille! Ja pikkuiselle tosiaan niitä tarrasukkia! 🙂
TykkääTykkää
Suurkiitos Jaana näistä vinkeistä – osa onkin meillä jo käytössä, esimerkiksi auringonkukkaöljy. Puoliso ei myöskään työssään ehdi juuri istumaan ja on lisäksi kerran tai kaksi tällä viikolla käynyt liikkumassa, kun vointi on sen sallinut.
Samalla suuret onnittelut hyvistä uutisista! Hienoa kuulla, että joku on taas onnistunut tällä samalla tiellä. Toivottavasti kaikki menee mahdollisimman hyvin tästä eteenpäinkin.
Tuo alkioiden laatu kun on parissakin kommentissa mainittu, niin siitä ei meille tosiaan puhuttu juuri mitään. Lääkäri käyti kyllä jotakin positiivista adjektiivia, tyyliin ”on kolme hyvää alkiota” tai jotain sinnepäin, mutta tarkemmin emme hoksanneet kysyä. Tämä vaivaa vähän nyt, mutta toisaalta täytyy uskoa että tuntien kromosomipoikkeamataustani ( https://vauvaavailleisa.wordpress.com/tag/kromosomi/ ) alkion laatua olisi katsottu erityisen tarkkaan. Toivottavasti.
TykkääTykkää