Lääkäri on nyt tavattu ja meillä on aika tarkka suunnitelma jatkosta. Jos kaikki menee hyvin, loppiaisen jälkeen päästään sitten pikkuhiljaa yrittämään. Perinteisestä IVF-hoidosta ja sitten ICSI-injektiosta on kyse. Armas puoliso tässä valitettavasti joutuu kovemmalle, ensin keltarauhashormonia syömään ja sitten hormonipistoksia ja ultraääniä kestämään, kunnes sitten vielä poimitaan (toivon mukaan) joukko munasoluja maljalla hedelmöitettäväksi. Koska minun solujeni pakastaminen ei ollut mahdollista, minunkin pitää sitten h-hetkellä käydä vielä uudestaan läpi sama operaatio, jota viime viikolla kokeilin, eli siittiöiden poiminta.
On kuitenkin aika hienoa tietää selvä suunnitelma ja aikataulu, ja edelleen täytyy olla tyytyväinen siitä, kuinka olosuhteisiin nähden hyvin kaikki on viime viikkoina edennyt. Nyt saamme rauhassa viettää lomat, ja sen jälkeen mitä luultavimmin päästään pian asiaan. Niin paljon kuin voi tietää, meillä pitäisi olla – jälleen olosuhteisiin nähden – ihan hyvät mahdollisuudet onnistua, jos ei heti ensimmäisellä yrityksellä niin pian kuitenkin. Mutta mikäänhän ei tietenkään näissä asioissa ole etukäteen varmaa.
Kaikki konkretisoituu kuitenkin pikkuhiljaa siitä epätietoisuudesta, joka kuukausi-puolitoista sitten vielä vallitsi. Se tuo mieleen paljon uusia ajatuksia ja pohdintoja. Niihin varmastikin palaan, kun pohdinnat ovat valmiimpia… Yhden asian kuitenkin melko varmasti tiedämme: tässä vaiheessa tuskin lähdetään yrittämään kahdella alkiolla, sillä monestakin syystä lääkäri pitää tässä kohtaa yhtä varmempana ratkaisuna. Meillä kun esimerkiksi iän puolesta ei onneksi vielä ole tulenpalavaa kiirettä onnistua heti. Oma sisäinen vauvakuumekiire vain, mikä on tietysti aika suuri kiire sekin…
Vauvaa vaille isä 