Perimä

Olen sattuneista syistä miettinyt viime kuukausina useaan kertaan ja eri näkökulmista perimää: omaani ja mahdollisten tulevien lasten. Geenejä, kromosomeja, todennäköisyyksiä, vaikutuksia. Mikä olisi hyvä? Ja onko sitä edes järkevää miettiä, kun sattumalla on kuitenkin kaikissa vaihtoehdoissa aika suuri osuus?

Kirjoitin viimeksi, että perimänkin puolesta ”kokonaan oma” vauva olisi ensisijainen toiveemme. Miksi? Kai siihen biologia/vietit vievät, ja jokin tunne että kaikki on yksinkertaisempaa niin, ehkä myös se että tuntemattoman luovuttajan persoonasta ei käsittääkseni saa tietää mitään (vain tyyliin silmien ja hiusten väri jne. ovat tietoja, joita saajille kerrotaan). Omilla soluilla siis ensisijaisesti yritämme. Mutta ovatko minun geenini muka jotenkin paremmat kuin Mr. Tuntemattoman? Hänen kohdallaan on sentään kartoitettu paitsi näytteen laatu, myös muun muassa että perinnöllisiä sairauksia ei luovuttajalta tai lähiomaisilta löydy. Jo pelkästään se on enemmän kuin voin sanoa itsestäni. Mistäs sen tietää, jos luovuttaja olisi myös vaikkapa komeampi/älykkäämpi/vähemmän rasittava tyyppi…

Onnekasta tosin on se, että poikkeavat kromosomini, jotka mitä luultavimmin ovat syy tähän tähänastiseen lapsettomuuteeni, eivät sellaisenaan voi periytyä. Tätä en tainnut hoksata aiemmin tänne kirjoittaakaan. Syynä on se, että koska kyse on ns. mosaikismista, eli osa soluista on normaaleja ja osassa on poikkeama, poikkeamani on syntynyt vasta jonkin aikaa hedelmöittymisen jälkeen, joskin luultavasti melko varhain sikiöaikana. Olen siis saanut alkuni aivan normaalina ja kokonaisena soluna, mutta jossakin kohtaa jakautumista yhdestä solusta on jäänyt y-kromosomi puuttumaan, ja se solu on kuitenkin sitten vielä jakautunut eteenpäin. Tavalla tai toisella virheellisesti jakautuneita soluja tulee kaikille ihmisille jatkuvasti, koska soluja on lukemattomat määrät ja ne jakautuvat vielä aikuisenakin. Minulla huono onni oli se, että yksi tällainen virhe tapahtui niin varhain, ja se virheellinen solu pystyi vielä jakautumaan eteenpäin – pahasti virheelliset solut eivät yleensä enää juuri jakaudu, olen ymmärtänyt.

Toivottavaa olisi, ja arkijärjellä luultavaakin, että jos hedelmöitys minun soluillani onnistuu, tekijänä on yksi enemmistöstä eli normaaleista soluista. Jos kaikki menee hyvin siitä eteenpäin, lapsella pitäisi olla asiat paremmin kuin minulla. Minä esimerkiksi olen keskimääräistä lyhyempi, mihin perinnöllisyyslääkärin mukaan kromosomini ovat luultavasti ainakin jonkin verran vaikuttaneet. Tätä pulmaa lapsella ei olisi, koska mosaikismi ei syntytapansa vuoksi voi periytyä. Siksi myöskään sen aiheuttamaa haittaa hänen lisääntymiselleen sitten aikanaan ei pitäisi olla, toisin kuin minulla. Perinnöllisyyslääkärin mukaan voi tosin olla hieman kohonnut riski sille, että sikiöllä olisi jollakin muulla tavalla poikkeavat kromosomit, joten tätä asiaa pitää erityisen tarkkaan seurata kohdallamme.

Tällä viikolla olen joka tapauksessa edelleen onnellinen siitä mahdollisuudesta, että minulla vielä voisi olla oma biologinen lapsi. Vaikka sitä ei voi tietää, mitä hänelle periytyisi minulta ja mitä puolisoltani, se kai sitten otetaan vastaan mitä luonto (lääkärin avustuksella) suo. Ja yritetään parhaamme mukaan tarjota hyvä ja onnellinen koti.