Mustelmilla mutta onnellinen

Päivä on kulunut menestyksekkäästä operaatiosta, kipua on nyt vähemmän vaikka komeahko mustelma (ehkä toisesta niistä puudutuspiikeistä) säilyy varmasti vielä jonkin aikaa ja liikunta, saunomis-, yms. kielto on päällä viikonloppuun asti. Ilo tuloksesta varmasti säilyy pitempään. Vaikka tietenkään ei ole vielä varmaa, että onnistuisimme saamaan lapsen minun soluillani tehdyllä hoidolla, niin jo mahdollisuus yrittää on aikamoinen voitto. Eilinen oli siis varmastikin yksi elämäni onnellisimpiä päiviä. Meillä oli illalla oikein mukavat treffitkin merkkipäivän kunniaksi, oli tietysti aika helppoa olla hyvällä mielellä.

En halua vähäisimmässäkään määrin väheksyä luovutetuilla soluilla alkuun saatuja lapsia, en todellakaan, olinhan itsekin siihen vaihtoehtoon jo valmistautunut – olen vieläkin, pakko olla, ja lapsi olisi enemmän kuin rakas niinkin. Mutta kai se jotenkin aika monilla meistä tuntuu kuitenkin parhaalta vaihtoehdolta, jos jälkikasvu on geenienkin puolesta ”kokonaan oma”. (Toivottavasti kukaan, jolle se ei ole ollut mahdollista, ei pahastu tästä pohdinnasta.) En tiedä, pystynkö selittämään tai perustelemaan sitä kovin hyvin. Mutta tuleva vauva on jotenkin helpompi kuvitellakin niin. Viime viikkoina sitä ei ole oikein edes uskaltanut tehdä, se unelma on laitettu syrjään. Nyt asiaa uskaltaa taas ainakin varovasti ajatella. Toivoa on ja tulevista kuukausista tulee tärkeitä ja jännittäviä. Mitä uusi vuosi 2015 tuokaan meille?

Eilen illalla, kun uni ei oikein meinannut tulla, tuli myös mietittyä lääketiedettä ja aikaa jota elämme. On pakko olla aika kiitollinen mahdollisuuksista, joita meillä on Suomessa nykyisin. Takavuosina, tai monessa maassa vieläkin, ei välttämättä olisi ollut juuri muita vaihtoehtoja kuin adoptiojono. Sitäkään vaihtoehtoa en tietenkään halua lainkaan väheksyä, ja varmasti se on täysin mahdollinen tie meilläkin jos kävisikin niin, että hoidot eivät onnistu. Me kuitenkin toivomme ensisijaisesti omia lapsia, ja siihen siis nyt ensimmäisenä tähdätään ja käytetään ne keinot, joita on olemassa.

Ensi viikolla käymme tilanteen läpi oman lääkärimme kanssa ja teemme tarkemmat suunnitelmat tammikuulle. Sitä en eilen lähtiessäni klinikalta vielä tiennyt, oliko siittiöitä tarpeeksi pakastamiseen. Jos oli, niitä voidaan sitten käyttää. Jos ei, minun pitää vielä käydä sama operaatio läpi uudestaan kun aika on oikea. Ei tuota muuten kyllä kovin mielellään montaa kertaa kävisi läpi, mutta jos tavoitteemme sitä vaatii, niin minua saa kyllä taas tökkiä neuloilla.