Tällä viikolla jännitys tiivistyy, eikä kyse ole joulun odotuksesta vaan hieman suuremmista asioista: tarkoitus olisi, että olen pian viisaampi siitä, onko minun mahdollista saada biologisia lapsia vai ei. No, tavallaan koko tämän blogin kirjoittamisen ajan on askel kerrallaan selvitetty tätä asiaa – muiden asioiden ohella – mutta nyt se on vielä konkreettisempaa.
Edessä on siis toimenpide, jossa minua ymmärtääkseni tökitään neulalla siittiöiden etsimiseksi, noin yksinkertaistettuna. Tuloksesta riippuu sitten aika paljon. Se luultavasti määrittää aika vahvasti tulevat vaihtoehtomme, kuten kirjoitin aiemmin. Tosiaan, jännittää, ja mielialat vaihtelevat sen suhteen, uskallanko odottaa hyvää tulosta. Operaatio osuu sattumalta merkkipäivällemme, joten toivottavasti se toisi onnea ja saisimme lisää juhlittavaa. Jos tulos on huono, pitää sitten kai yrittää jotenkin viettää mukava juhlailta siitä huolimatta. En vielä osaa ennakoida, kuinka vaikeaa se olisi (joskin on minulla siinä välissä päivä aikaa yritä koota itseni). Ja tietysti pitää tässä kohtaa yrittää olla toiveikas. Kunpa saisimme kuulla jotakin positiivista…
Samalla olen tällä viikolla taas ihmetellyt muun maailman uutisia, lapsiteemaan liittyen tietysti eniten Oulun vauvasurmien oikeudenkäyntiä. Tapahtumien lukeminen oli aika raskasta ja surullista ja suututtavaakin, mutten sitten osannut olla lukemattakaan. On tämä maailma kyllä erikoinen paikka, lievästi ilmaistuna.
Vauvaa vaille isä 