Jälleen yksi lääkäri tavattu ja yksi tutkimus tehty. Uutiset olivat siinä mielessä hyviä tällä kertaa, ettei mitään estettä siittiöiden poiminnalle löytynyt. Siispä voimme jatkaa aiemman suunnitelman mukaan ja kokeilla ensi viikolla. Tämä oli tietysti erittäin helpottavaa, ja yritän pysyä optimistisena, vaikka rehellisesti sanottuna olen myös aika lailla varautunut huonoihin uutisiin. Siis että mitään ei löytyisi. Mutta siis: ehkä kuitenkin!
Olen tässä myös huvittuneensekaisesti tavallaan ylpeä, että minulla on oikein mustaa valkoisella siitä, että löytyy normaalit kivekset… Mahtavaa. Samalla opin taas muutaman uuden latinankielisen sanan: varicocele ja hydrocele – näistäkin on siis katsottu, että minulta ei niitä löydy. Jee.
Vielä jonkinlainen loppuhuipennus: myös salakielisen lähetteen arvoitus ratkesi. Nyt tiedän, mitä on se extragonadiaalinen gonadijäte, jota minusta etsittiin: jäänteitä toisista sukuelimistä varsinaisten ulkopuolella, käytännössä lähinnä kohdusta ja munasarjoista. Ehkä tämän vuoksi lähete oli salakielellä! No, jonkinlaisella huumorilla tämän voi ehkä tässä kohtaa ottaa, ja tällaistakaan ei siis löytynyt. Parempi niin kuitenkin, tässä on ollut yllätyksiä ihan tarpeeksi ja tuskin tuollainen löydös olisi lisääntymistoiveitamme ainakaan edistänyt… En sitten tiedä tarkemmin, miksi etsittiin. Mutta taas opin uutta biologiasta: lääkäri selitti, että kaikilla sikiöillä on alkuvaiheessa jonkinlainen alku naisen sukupuolielimistä, ja pojilta ne sitten ajan myötä häviävät. Joskus harvoin kuitenkin molemmat jäävät jäljelle, mutta nämä tapaukset yleensä selviävät jo vauvaiässä. On ollut opettavainen syksy.
Mutta nyt kohti ensi viikkoa!
Vauvaa vaille isä 