Yksityisyys

Olen perinteisesti ollut yksityisyydestäni aika tarkka ihminen, joskus varmasti liiankin, se lienee hyvä myöntää heti tähän kärkeen. Tämäkin taitaa olla osa monen lapsettoman kokemusta ainakin jos hoitoihin lähtee: monia osia yksityisyydestä katoaa tavoilla, joita ei aiemmin olisi osannut edes ajatella.

Jo klinikan esitietolomakkeessa mennään paitsi terveyshistoriaan, elämäntapoihin ja parisuhteen historiaan, myös vaikkapa siihen kuinka usein olemme sillai, mitä en normaalisti käsittelisi edes lähimpien ystävien kanssa. Tähän on toki syy, joten kiltisti vastasin.

Nyt kun sitten vikaa löytyi ja nimenomaan minusta, pääsen ihan kokonaan uusiin elämyksiin. En tiedä, onko tämä naisille yhtään helpompaa, kun heille sentään gynekologikäynnit ovat ennestään tuttuja. Minulle keskustelut kassiosastostani ja niiden tutkiminen ovat aika paljon enemmän uutta – vauvaiän jälkeen muistelisin niitä tutkitun kerran, asevelvollisuusiässä. Nyt taidan joutua tottumaan niiden ronkkimiseen eri muodoissa. Posti toi tänään lähetteen seuraavaan vaiheeseen, jossa minua ultraäänikuvaillaan (se ilo on edessä ensi viikolla). ”Löytyykö gonadijätettä extragonadiaalisesti uä-tutkimuksella. Samalla kivesten konsistenssin määritys”, siinä lukee. Taidan kohta vähän googletella, jotta ymmärtäisin jotakin äskeisestä, mutta boltsit tässä ovat pelissä joka tapauksessa, sen kyllä tiedän. Ja sen toki myös kestän, tavoite mielessä ja sen voimalla, mutta aika kamalalta tällainen olisi vielä jokin aika sitten tuntunut.

Niin, ajatukseni ovat monessa kohtaa jo muuttuneet ja olen suosiolla (tai ainakin melkein suosiolla) luopunut jo monesta asiasta, joita aiemmin olisin pitänyt yksityisinä. Tutkittakoon nyyttejäni, jos kerran niin tarvitsee tehdä. Ja siitä, etten pysty saamaan lapsia ainakaan omin avuin, myös pikkuhiljaa kerron ystävilleni jo tässä kohdassa, kun heitä tapaan. Siinäkin hieman yllätän itseni, mutta olen kai sitten pikkuhiljaa oppinut että on parempi puhua vaikka vähän hävettäisikin. Ylittelen taas niitä muureja kuten joskus aiemmin jo kirjoitin. Aina se ei ole helppoa enkä ihan kaikesta yksityisyydenkaipuustani ole tainnut vielä luopua, mutta aika monessa kohdassa olen jo asettanut tärkeämmän asian edelle.

No, tämä blogi pysyy kuitenkin nimettömänä, sitä en ajatellut vielä muuttaa…