Vertaisuutta

Kaikkien tämän viikon muiden kiireiden välissä kävimme kuuntelemassa kilpailevan hedelmällisyysklinikan järjestämän keskustelutilaisuuden. Asia oli osin jo ennestään tuttua, mutta jotakin uuttakin kuulimme. Esimerkiksi heidän psykologinsa puheenvuorosta jäi muutamia vinkkejä siihen tilanteeseen varautumiseen, jos meillä joskus olisi luovutetuista soluista alkunsa saanut lapsi/a.

Ehkä konkreettisimmin jäi kuitenkin mieleen viimeinen puheenvuoro, jonka piti eräs kansanedustaja – melko tuore isä (en varmuuden vuoksi mainitse tässä nimeä, sillä hän toivoi saada puhua kokemuksistaan yksityishenkilönä). Hän sanoi, että monet miehet ovat nyt tulleet juttelemaan hänelle isyyteen liittyvistä kokemuksista, tai isyyden toiveisiin liittyvistä. En saanut tätä ehkä aivan sanatarkasti ylös, mutta hän sanoi suunnilleen näin: ”Miehillä ei ole ollut juuri tilaa puhua lapsettomuudesta, lapsen kaipuusta ja hoivaamisen tarpeesta”.

On ollut tilaa tai ei, niin aika paljon samaistuin hänen kuvaamiinsa tunteisiin, enkä kyllä ainakaan kyllästymiseen asti ole törmännyt julkiseen keskusteluun niistä. Tai edes vaikkapa fiktioon. Jos joku tietää esimerkkejä kirjoista, elokuvista tms, niin saa mielellään vinkata. Joka tapauksessa siinä koin muutaman minuutin sellaista kovin tarpeellista vertaisuuden tunnetta. Vaikka selväähän se täytyy olla, etten ole maailman ensimmäinen mies joka toivoo lapsia ja kärsii siitä, kun toiveen toteutuminen viivästyy.