Kuinka kertoisin

Vaikka tässä ollaan perhettä perustamassa, niin onhan minulla jo ennestään se yksi perhe: vanhemmat ja sisarukset. Hiljattain kerroin heille tilanteestani, mutta se vaati jonkin verran rohkeuden keräämistä etukäteen.

Kun aikanaan kuulin uutiset, asia tuntui ensin hyvin yksityiseltä. En olisi halunnut puhua siitä juuri kenenkään kanssa (paitsi puolisoni, luonnollisesti) tai kenenkään edes tietävän. Myönnettäköön, että osittain tämä epäilemättä johtui siitä, että koin tilanteeni melko noloksi, jotenkin häpeälliseksi.

Ei siittiöiden puuttumista minään ylpeydenaiheena vieläkään voi pitää enkä aio aiheesta kaikille puolitutuille jutella, mutta joitakin kynnyksiä olen nyt kai ylittänyt. Minulla nyt on tällainen ominaisuus sitten. Ikävä asia, mutta minkäs teet. Olen ajatellut, että lähimpien ihmisten kanssa lienee hyvä olla ainakin jonkin verran avoin jo nyt, koska jos hedelmöityshoitoihin jossain muodossa päädymme, se vaikuttanee elämään sen verran että asia tulee ilmi moneenkin suuntaan (no, adoption kohdalla varmasti myös). Ja etenkin jos luovutettujen solujen kanssa mentäisiin, en haluaisi joutua keskusteluihin siitä, muistuttaako vauva ulkonäöltään minua – jos ja kun vielä joskus toivottavasti meillä se vauva tavalla tai toisella on. Tulkoon tilanne ilmi mieluummin etukäteen.

Perheelleni halusin kertoa tästä samaisesta syystä, mutta toki myös heidän tukensa on tarpeen, ja ajattelin vanhemmillani saattavan myös olla aiheeseen liittyvää tietoa – jos vaikka omassani tai suvun historiassa on jotakin sellaista, mikä voisi liittyä aiheeseen. Jossain määrin näin olikin. Lisäksi sisaruksieni lienee hyvä tietää varmuuden vuoksi, jos heillä saattaisi olla sama tilanne kuin minulla. En tiedä tässä vaiheessa, onko se luultavaa vai ei. Niinpä sitten nostin sen kuuluisan kissan pöydälle, kun olimme kaikki koolla.

Kuten alussa sanoin, aiheesta puhuminen ei kuitenkaan ollut aivan helppoa, eikä se rutiiniksi välttämättä muutu jatkossakaan. Tässä minua kiinnostaisivat kohtalotovereiden tarinat: oletteko pystyneet kertomaan omista tilanteistanne ja miten se on onnistunut? Onko jotakin, mitä ette ole pystyneet kertomaan? Millaisia olivat reaktiot, kun otitte asian ensimmäisen kerran puheeksi perheen tai ystävien kesken?