Sukupuolia

Kun puhutaan lapsettomuudesta ja hedelmättömyydestä, monien ensimmäiset mielikuvat varmaankin liittyvät naisiin. Aihetta koskevien blogien selaaminen ei ainakaan hälvennä tätä kuvaa, koska valtaosa kirjoittajista on naisia. Olen sattuneesta syystä viime aikoina lukenut muutaman kirjasen lapsettomuudesta, ja niissä todetaan, että noin puolessa tapauksista vika on miehessä. Kuten meillä.

Joidenkin mielestä (ehkä esimerkiksi osan biologian tai genetiikan tutkijoista) elämän ensisijainen tarkoitus on perimän siirtäminen eteenpäin. Siihen nähden olen ehkä yllättävän vähän kriisissä tilanteeni kanssa, ottaen huomioon, että minun geenini eivät ehkä koskaan siirry seuraavalle sukupolvelle, vaikka minusta jollakin tavalla vielä isä tulisikin.

Tätä kaikkea miettiessäni olen pohtinut melko paljon juuri sukupuolikysymyksiä. Pystyykö esimerkiksi tuntemaan itsensä miehekkääksi mieheksi, jos ei kykene tekemään kumppaniaan raskaaksi? Tai pystyykö tuntemaan itsensä miehekkääksi mieheksi, kun osasta soluja puuttuu miehille tyypillinen y-kromosomi? No, nämähän ovat vain tällaisia ajatuksia, eihän minun tarvitsisi niitä huomioida, voi sanoa. Helpommin sanottu kuin tehty. Ja vaikka se onnistuisikin, vajavaisuuden tunnetta on vaikeata välttää – jos ei muuten niin siksi, kun tietää kuinka tärkeä asia lapsi olisi puolisolleni ja kuinka paljon haluaisin antaa sen hänelle, en vain itselleni. Voi tietysti yrittää muistaa ajatuksen, jonka lääkäri jo sanoi ja josta puolisoni jaksaa muistuttaa: ei ole kyse siitä, että olisin tehnyt jotakin väärin.

Joinain hetkinä voisi tuntua helpommalta, jos olisin tehnyt. Silloin asian voisi kenties korjatakin. Nyt on edessä vain kiertoteitä, mutta onneksi vuonna 2014 niitä on olemassa.